Hajoavat ja biohajoavat kassit -Ympäristöystävällisyyttä
Ympäristöystävällisyyttä
Miksi?
Tavanomainen muovi ei hajoa. Kaatopaikkajätteen maatumisessa menee vuosia, jopa vuosikymmeniä. Roskat ovat näkyvää saastetta, jota säädökset ja koulutusohjelmat eivät ole onnistuneet hävittämään. Kaatopaikoilla, ei ainoastaan tavallinen muovi hajoa hitaasti, vaan myös tavarat muovin sisällä eivät välttämättä saavuta täyttä maatumispotentiaaliaan. Tämä johtaa turhaan tilantuhlaukseen.
Niinpä, ympäristöystävällisyyttä ajatellen, hajoavat/biohajoavat kassit on kehitetty, jotta päivittäiset jätteenpoistotehtävät olisivat turvallisempia ja kannattavampia ympäristölle.
Mikä on hajoavan ja biohajoavan ero?
Maatuminen on prosessi, jossa hyvin suuret molekyylit rikkoutuvat pienemmiksi molekyyleiksi. Normaalisti, happi liittyy näihin molekyyleihin ja niiden osiin. Tyypillisesti, vahvat muovikalvot heikkenevät hapettumisen seurauksena. Näin käy, koska molekyylit, joista kalvot koostuvat, pienenevät. Maatuminen voi syntyä kuumuudesta tai altistumisesta UV-säteilylle ja sitä jouduttaa mekaaninen rasitus.
”Maatuva muovi: muovi, jonka kemiallinen rakenne on suunniteltu muuttumaan merkittävästi, altistuessaan tietyille ympäristötekijöille, jonka seurauksena jotkin vaihtelevat ominaisuudet häviävät, kun mitataan standardimittareilla ” [ASTM D883-99] – American Society for Testing and Materials.
’Hajoavan’ ja ’biohajoavan’ välillä on kaksi pääasiallista eroa: ensinnäkin, kuumuus, kosteus ja/tai UV-säteilylle altistuminen aiheuttavat hajoamisen hajoavassa kassissa, kun taas mikro-organismit hajottavat biohajoavan tuotteen. Toisekseen, pelkästään hajoavilla tuotteilla menee kauemmin hajota hiilidioksidiksi, biomassaksi ja vedeksi.
Kun hajoava muovikassi murenee yhä pienemmiksi molekyyleiksi, lopulta ne ovat riittävän pieniä , jotta mikrobit voivat käyttää ne ravinnokseen ja biohajoaminen tapahtuu. Lopulta, kaikki hajoavat kalvot kyllä maatuvat, mutta eri nopeudella.
Mistä ne on valmistettu?
Biohajoavia / hajoavia muoveja voidaan valmistaa monista eri materiaaleista, kuten alla:
- Tärkkelyspolymeerit: Lämpökäsiteltyä tärkkelyspohjaista polymeeria, joka on valmstettu ainakin 90 % uusiutuvista materiaaleista, kuten maissista, perunasta tai vehnästä.
- Polyesterit: Polyesterit, jotka on valmistettu vesihiilestä (öljy tai kaasu). Kaikki polyesterit maatuvat lopulta, ajan vaihdellessa viikoissa. Bakteereita käytetään myös erilaisen biohajoavan polymeerin luomiseen.
- Tärkkelys- tai polyesterisekoitukset: Kestomuovi-polyesterisekoitus.
- Oxo-biomaatuvat polymeerit: Nämä polymeerit käyvät läpi kontrolloidun maatumisen – niihin on lisätty maatumista edistävää kemikaalia. Polymeerit alkavat maatua hapettumisen kautta, kun ne altistuvat auringonvalolle, kuumuudelle ja/tai mekaaniselle rasitukselle.
- Valomaatuvat polymeerit: Nämä ploymeerit ovat niitä, jotka hajoavat UV-säteilyn vaikutuksesta, joka hajottaa kemiallisen sidoksen polymeerissa. Tätä prosessia voidaan jouduttaa UV-herkkien lisäaineiden lisäämisellä polymeeriin.
- Vesiliukoiset polymeerit: Nämä polymeerit ovat niitä, jotka hajoavat vedessä tietyssä lämpötilassa ja sitten biohajoavat kun joutuvat kosketuksiin mikrobien kanssa.
Mitä vaihtoehtoja polyetyleenikalvolla on?
On kaksi päävaihtoehtoa, joilla tehdä normaalista polyetyleenistä biohajoava kalvo:
Tärkkelys- tai biopohjainen (vesihajoava)
Se valmistetaan maissista, perunoista tai vehnästä. Tämänmuotoinen biohajoava kalvo sopii sekä amerikkalaisiin että EU:n standardeihin. Se hajoaa vähintään 60% 180 päivässä tai lyhyemmässä aikaa.
Esimerkkejä polymeereista, joissa tärkkelystä käytetään yleisesti:
- Polykaprolaktoni (PCL)
- Polyvinyyli alkoholi (PVA)
- Polylaktinen happo (PLA)
Etuja ja haittoja kun verrataan tärkkelyspitoista ja lisättyjä kemikaaleja sisältävää kalvoa / kassit:
Etuja:
hajoava ja kompostoitava
ei kasvihuonekaasuja tai hyvin vähän
nopeampi maatuminen
Haittoja:
heikompi mekaaninen kestävyys
lyhyempi ”hyllyikä”
voidaan kompostoida vain erityisyksikössä
Tavallisia sovellutuksia:
Teollinen kompostointi.
Lisäykseen perustuva (hapettuva / valohajoava)
Nämä kalvot valmistetaan sekoittamalla joukkoon kemikaalia, joka aiheuttaa UV / hapettumis ja/tai biologisen mekanismin, joka aiheuttaa hajoamisen. Tämä vie tavallisesti kuudesta kuukaudesta viiteen vuoteen kaatopaikalla ja/tai normaalissa kompostoinnissa. Näissä kalvoissa, biohajoaminen on kaksivaiheinen prosessi; ensin muovi muunnetaan hapen (tai valon, kuumuuden, rasituksen) altistuksella molekyylipalasiin, jotka vesi voi kastella ja sitten nämä pienemmät hapettuneet molekyylit biohajoavat, eli muuttuvat hiilihapoksi, vedeksi ja biomassaksi.
Etuja ja haittoja kun verrataan lisättyjä kemikaaleja sisältävää ja tärkkelyspohjaista kalvoa / kassia:
Etuja:
edullisempaa
kontrolloitu maatuminen
pitempi hyllyikä kuin useimmilla biohajoavilla kalvoilla
kierrätettävä
nämä kalvot näyttävät ja toimivat juuri kuten ei-hajoavat sisarensa, paitsi että ne hajoavat kun ne heiteteään pois.
Haittoja:
valmistetaan fossiilisista polttoaineista
hajoaminen riippuu olosuhteista (lämpö, valo, rasitus, ilma, jne.)
Tavallisia sovellutuksia:
Roskapussit, jätesäkit, kompostipussit, maatalouskalvot.
Mikä on paras kalvovalinta ympäristön ja kaupan kannalta?
Kun valitaan biohajoavaa / hajoavaa kalvoa, täytyy kysyä useita kysymyksiä, jotta löydetään oikea ratkaisu:
- Mitä kalvo maksaa, myös suhteessa muihin vaihtoehtoihin?
- Mikä on käyttötarkoitus?
- Mitä tuotteelle tapahtuu, kun se heitetään pois? Pohdi kaatopaikkakuluja, kierrättämistä ja muita mahdollisuuksia.
- Kuinka muovi säilötään ja kuinka pitkäksi aikaa?
Tuote-erittelyä
Yleisiä materiaaleja, joita käytetään biohajoavissa/hajoavissa kalvoissa:
- LDPE sekoitettuna hajottavaan kemikaaliin
- MDPE sekoitettuna hajottavaan kemikaaliin
- HDPE sekoitettuna hajottavaan kemikaaliin
- Kierätetty polyetyleeni sekoitettuna hajottavaan kemikaaliin
- Tärkkelyspohjaiset muovit