Pussit täyteen karkkia vai Kepponen?

Viime vuosina Suomeenkin on rantautunut amerikkalaistyylinen Halloween-juhla, jota toiset pitävät hauskanpitoaikana, jolloin pukeudutaan naamiaisasuihin, käydään karkki vai kepponen -kierroksella, jolta saadaan pussit ja kassit täyteen karkkia, ja pidetään teemabileitä.

Toiset näkevät sen taikauskon, kummitusten, peikkojen ja pahojen henkien aikana, jota tulisi välttää kaikin tavoin.

Alkuperä

Halloweenin juhlimisella on kahdenlaiset juuret. Ensimmäiset niistä ulottuvat esikristillisiin kelttiläisiin uuden vuoden juhliin. Toiset kristilliseen ’kaikkien pyhien päivään’ (1.11.) ja ’kaikkien sielujen päivään’ (2.11.). Brittein Saarilla marraskuun ensimmäinen  on nimeltään ’All Hallows’, joten edeltävä aatto on ’All Hallows Eve’.

Halloween-kulttuuri voidaan jäljittää kelttikulttuurin druideihin Irlannissa, Britanniassa ja Pohjois-Euroopassa. Juuret ovat Samhain-juhlassa, jota vietettiin vuosittain 31.10. kuolleiden kunnioittamiseksi. Samhain merkitsee ”kesän loppu” tai marraskuu. Se oli sadonkorjuujuhla, jolloin poltettiin suuria kokkotulia vanhan vuoden loppumisen ja uuden alkamisen merkiksi.

Keltit uskoivat mm. että kuolleiden sielut kulkivat kaduilla ja kylillä öisin. Koska kaikkien niistä ei uskottu olevan ystävällisiä, jätettiin niille lahjoja ja ruokaa ulos, jotta vältyttäisiin pahalta ja seuraavan vuoden sato olisi runsas. Tästä tavasta on lähtöisin karkki vai kepponen.

Tapoja

Kokkotulet, kurpitsalyhdyt, naamiaisasut ja karkki vai kepponen -kierrokset, jota lähinnä muistuttaa Suomessakin tuttu perinne virpomisesta pääsiäisen aikaan. Tuolloinhan pienet noidat lähtevät kulkemaan ovelta ovelle koristeltuine pajunoksineen, toivottaen oven avanneille hyvää terveyttä ja alkanutta vuotta. Palkkioksi sitten saadaan (jos saadaan) karkki pussit, suklaamunia tai taskurahaa. Karkki pussit voivat olla mitä erilaisimpia – toiset täynnä pelkkää salmiakkia, toiset hedelmäkarkkeja, joissakin taas molempia.

Taikauskoa

Mustat kissat: Mustia kissoja on pidetty pahan kätyreinä keskiajalta saakka. Vielä nykyäänkin jos musta kissa ylittää tien, sitä pidetään huonon onnen merkkinä.

Rikkonaiset peilit:  Muinainen myytti kuuluu, että kuvajainen peilissä on sielumme. Rikkonainen peili merkitsi seitsemän vuoden epäonnea. Huonon onnen torjumiseksi on odotettava seitsemän tuntia (yksi kutakin epäonnen vuotta kohti) ennen kuin poimii sirplaeet ja hautaa ne ulkona kuun valossa.

Tikkaat: Ennen aikaan rikolliset hirtettiin tikapuiden yläpuomista ja heidän henkiensä ukottiin jäävän alapuolelle. Yleinen uskomus on, että tuottaa huonoa onnea kulkea tikkaiden alitse.

Pöllöt: Jos pöllö katsoo ikkunasta tai näet pöllön päiväbvalossa, tarkoittaa se huonoa onnea ja kuolemaa.

Suola: Joskus suolakin on ollut harvinaista herkkua ja niinpä siihen on liitetty maagisia voimia. Oli epäonnekasta tiputtaa suolaa. Epäonnen välttämiseksi sitä tuli heittää olan ylitse.

Numero 13: Numero 13 on ollut epäonnenluku jo pitkään. Vielä nykyäänkin ihmiset välttävät esim. lähtemästä matkalle 13. päivä.

Hevosenkengät: Tuodakseen hyvää onnea, hevosenkengän täytyy olla kadonnut ja sinun löytämäsi, siten että avoin puoli on sinua kohti. Se on sitten ripustettava oven yläpuolelle avoin puoli ylöspäin, jotta hyvä onni ei läiky pois.

Neliapila: Apilan uskotaan suojelevan ihmisiä ja eläimiä pahoilta loitsuilta. Tuottaa hyvää onnea löytää nelilehtinen, sellainen.

Toivomusluut: Kun kaksi henkilöä vetää kuivanutta kalkkunan tai kanan kylkiluuta, se jolle jää pitempi pätkä, saa toiveensa toteen.